Friday, October 4, 2013

Guided by a beating heart

Aamulla kun pahin pimeys on hiipimässä valon alta laitan lenkkarit jalkaan. Sitten vain juoksen, ihan sama minne, juoksen vain. Ja nautin, koska elämä on tässä ja nyt, jaloissa ja korvissa. Ja annan tykyttävän sydämen näyttää tien. Juoksenko vuorta ylös tai alas, tavallista metsätietä tai kylän läpi sata kertaa, en tiedä, juoksen vain. Kuuntelen Aviciin "Wake me up" kappaletta yhä uudelleen. Juokseminen on osa elämää enkä tiedä olisinko enää elossa tai täysjärkinen, jos en olisi aloittanut juoksemisen 13 vuotta sitten. Voi jos ihmiset juoksisivat, tajuaisivat sen helppouden, monet pelastaisivat itsensä ja elämänsä.
In the morning when darkness has to step aside I put my running shoes on. And then I just run, no matter where I´m heading, up or down the mountain, alone in the woods or through the village one hundred times, I just let my beating heart show me the way. Life is here and now, in my feet and in my ears. Listening to Avicii´s "Wake me up" and the morning run is complete. I started to run 13 years ago on a normal, grey day. And from that day on, I just run. If people would understand the easiness of running, there would be many people saving their lives. And maybe the world would be a better place.

                                                        
                                                  Have a good weekend!



8 comments:

  1. Voi, kuulostaa ihanalta ja naytat olevan todella hyvassa kunnossa! :) Minakin juoksisin, mutta selkaleikkaukseni vuoksi (8 vuotta sitten, nykyaan ruuvet selassa), liikuntani on rajoitettu, varsinkin juokseminen on iso "no-no". Ihanat treenivaatteet!

    ReplyDelete
  2. wow your great, if I only could run also like you, but I am always on long dog walks and make some fitness at home! beautiful WE, xoxo Barbara

    ReplyDelete
  3. Ihania juoksuhetkiä sinulle. :)

    ReplyDelete
  4. Kiva postaus ! Ihania juoksuhetkiä sinulle :)

    ReplyDelete
  5. Kuulostaa ihanalta:). Mitenkähän tuollainen "juoksukärpänen" puraisisi minuakin?

    ReplyDelete
  6. Vautsi, toivottavasti tama orastava lenkkiharrastukseni paasisi joskus tuollaiseen kevyeen juoksuun kuten sinulla, kolmas kerta kai toden sanoo silla aiemmat yritykset lenkkeilla ovat tyssanneet surkeisiin maastoihin ja innostuskin on lopahtanut ja olen suunnannut takaisin salille. Nyt on sen verran kivat maastot ja maisemat etta jospa se siita!

    ReplyDelete
  7. Näytätkin siltä,että lenkkeily maistuu :) Piristävä postaus!

    ReplyDelete

Thank you so much! What´s a blog without comments!