Istanbulissa sykkii elämä, 13 miljoonan kaupungissa ihmisiä vilisee joka nurkassa, Bosporissa laivat kulkevat edes takaisin, kauniit rukouskutsut sadoista minareeteista herättävät aamuisin viiden aikoihin sikeästi nukkuvan. Istanbul on erinlainen, eurooppalaiselle eksoottinen ja hieman mystinen mosaiikinpalanen. Moderni ja vanha, pölyinen ja puhdas, kaunis ja karu, hysteerinen ja hiljainen.
Ennen matkaa luin paljon kaupungin historiasta, sulttaanit sekä haaremin lapset ja naiset hyppäsivät jopa yöuniini. Uskon siihen, että kun lukee kaupungin menneissyydestä niin sitä näkee ja ymmärtää paikan päällä enemmän. Ja kyllä menneisyyttä kaupungilla riittää, Hagia Sophialla ikää jopa 1500 vuotta.
You can imagine how much people there´s around in a city with 13 million inhabitants. Istanbul is different, for us europeans both exotic and mystique. Modern and ancient, dusty and shiny, beautiful and unattractive, noisy and quiet. Like a piece of old mosaique. How I love to hear the muezzins singing in the minarets, waking you up with the song of eternity in the early morning hours.
I read a lot about the city´s past before the arrival. I even dreamt about the sultans and the children and women of the harem. When you´re well prepared, you see and understand more. Not to forget that Hagia Sophia´s age is estimated to be more than 1500 years.
The blue mosque |
Hagia Sophia |
Topkapi |
Ja sitten levättiin rannikolla oikein kunnolla, Turkin auringosta ja vieraanvaraisuudesta nauttien.
And then for the rest of the time we took a long rest on the coast under the Turkish sun enjoying the hospitality.
Hotel like a dream |
Sun cream, a good book and a cold gin tonic |
Have a good weekend lovely friends!