Guided by a beating heart

Aamulla kun pahin pimeys on hiipimässä valon alta laitan lenkkarit jalkaan. Sitten vain juoksen, ihan sama minne, juoksen vain. Ja nautin, koska elämä on tässä ja nyt, jaloissa ja korvissa. Ja annan tykyttävän sydämen näyttää tien. Juoksenko vuorta ylös tai alas, tavallista metsätietä tai kylän läpi sata kertaa, en tiedä, juoksen vain. Kuuntelen Aviciin "Wake me up" kappaletta yhä uudelleen. Juokseminen on osa elämää enkä tiedä olisinko enää elossa tai täysjärkinen, jos en olisi aloittanut juoksemisen 13 vuotta sitten. Voi jos ihmiset juoksisivat, tajuaisivat sen helppouden, monet pelastaisivat itsensä ja elämänsä.

In the morning when darkness has to step aside I put my running shoes on. And then I just run, no matter where I´m heading, up or down the mountain, alone in the woods or through the village one hundred times, I just let my beating heart show me the way. Life is here and now, in my feet and in my ears. Listening to Avicii´s "Wake me up" and the morning run is complete. I started to run 13 years ago on a normal, grey day. And from that day on, I just run. If people would understand the easiness of running, there would be many people saving their lives. And maybe the world would be a better place.

                                                        
                                                  Have a good weekend!